Suuren suosion saavuttaneet gravel-pyörät ovat jääneet minulle vielä vähän pimentoon. Tilannetta korjasin testaamalla Tunturi Competition 28” gravel-pyörää. Kun pyörää katselen, muistan jo lapsena ja teininä polkeneeni hiekkateitä kippurasarvisella pyörällä. Silloin niitä kutsuttiin retkipyöriksi. Usean vuoden ajan pyöräni oli Tunturi Retki Super. Muistan, miten hienoa oli tarttua kippurasarvisen pyörän pehmeällä teipillä vuorattuun ohjaustankoon.
Pyörä mahdollisti nuoren vapaan liikkumisen kohtuullisen laajallakin reviirillä. Varsinaisten pyörälenkkien ja kesätyömatkojen lisäksi kampia tuli pyöritettyä myös riiuureissujen merkeissä. Jos reissuun kuului lämmin hymy tai jopa suukon, kotimatkalla ei sen kevyemmin kulkevaa pyörää ollut koko maailmassa. Sittemmin olen pyöräillyt suoratankoisilla maastopyörillä, joten renkaiden ilmava rullaus ja teinihuuma ovat taakse jäänyttä aikaa.
Nostalgiasta nykypäivään
Nostalgiapäissäni tartuin Tunturin uuden gravel-pyörän Competition 28” kippurasarviin. Mukavan pehmeä ohjaustangon teippaus toi myös tuulahduksen menneestä. Joskin moderni Fizik Terra nauhoitus on paljon vanhaa mukavampi. Testipyörä oli kutakuinkin uusi. Sillä oli vähän ajettu, mutta esimerkiksi renkaissa oli vielä uuden kumin nystyröitä. Kaikki toimi, kuten uudessa pitääkin. Pyörä rullaa kevyesti, jarrut ovat napakat ja vaihteet vaihtuvat sujuvan eleettömästi. Osien säntillinen toiminta viestii niiden laadusta. Pyörä oli varustettu epätrendikkäästi irrotettavilla lokasuojilla ja heijastimilla. Keveyteen kiinnitti myös huomiota, alumiinirunkoinen pyörä painaa vain 11 kg.
Ajoasento kuntoon ja baanalle!
Sopiva ajoasento löytyi nopeasti, vaikka itselleni pykälää suurempi runkokoko olisi ollut parempi valinta. Gravel-pyörällä ajetaan tietysti soratiellä. Keski-Uudellamaalla pitää vähän pähkäillä, mistä löytyy pidempiä hiekkatiepätkiä. Keravan ja Sipoon rajalta semmoisia löytyy. Sinne päästyäni huomasin teiden olevan vielä paikoin erittäin kosteita, paikoin jopa lumisia. Näillä teillä olin hyvin iloinen pyörässä olevista lokasuojista! Niistä on varmasti iloa myös vaikka työmatkoja polkevalle persoonalle.
Pehmeällä pinnalla Tunturi Competitionin kapeahkot (1,5” leveät) renkaat upposivat lilluhiekkaan sen verran, ettei odottamastani kevyestä rullaavuudesta voinut puhua. Rivakka paluu pikipintaisille teille, joissa oli vielä vahva hiekoitussepelipinnoite. Matka alkoi taas taittumaan reippaaseen tahtiin, eikä tarvinnut pelätä sepelin rikkovan renkaita. Varhaiskeväisiä maalaisteitä ajellessa näkyi paljon eläimiä niin taivaalla kuin maassa, kotkista kyykäärmeisiin, peuroista kettuihin tai vaikka hanhilaumoista kurkiauroihin.
Seuraavina päivinä valitsin reitit aukeiden paikkojen reunamilta, joissa aurinko oli jo tiet kuivannut. Ymmärrys siitä, miksi gravel-pyöräily on niin suosittua tunki tajuntaani. Maisema vaihtuu ihan mukavaa tahtia, eikä pyörästä tai renkaista tarvitse olla niin huolissaan, kuin maantiepyörällä ajaessa.
Vaikka luonto tarjosi paljon pyöräilyn oheisohjelmaa itsekseen polkiessa huomasi kaipaavansa seuraa. Sorateiden polkeminen on sen verran leppoisaa, että ajon ohessa joutaisi myös rupattelemaan kaikenlaista. Maastopyöräillessä joutuu useimmiten keskittymään ajamiseen niin paljon, että tarinointi hoidetaan useimmiten vasta tauoilla.
Vähemmän on riittävästi
11 vaihdetta tuntui aluksi aika vähältä, mutta ne riittivät oikein hyvin. Pienessä myötätuulessa polkiessa olisi kaivannut vähän pidempää välitystä, eikä kaikkein tiheintä tullut käytettyä kuin testimielessä. Jarruissa kehitys on ottanut ehkä sen suurimman loikan. Hydrauliset jarrut pysäyttävät pyörän rivakasti, mikäli vain rengas pitää kulloisellakin alustalla. Jarrut ovat tarkat, joten jarruvoiman säännöstely onnistuu pienen tutustumisvaiheen jälkeen.
Yllättävän ketterä
Valokuvia ajastimella ottaessa pyörää piti käännellä pienessä tilassa. Tunturi Competitionin 28” sai kääntymään sujuvasti tavallisella kevyenliikenteenväylällä. Polkuja pääsin ajamaan vain lähinnä maistiaiksiksi, kevätmetsien lumisuuden takia. Pienet juurakot ylittyivät helposti. Pyörällä rohkenisi lähteä metsäteille ja mäntykangaspoluille ajelemaan. Olennaista on, että reitin pinta on kova.
Reiteille mahtui myös pikipinnoitettuja maanteita. Sileiksi ei niitä voi vallitsevalla tienpidolla luonnehtia. Gravel-pyörällä ei tarvitse olla joka röykystä huolissaan. Nastarenkailla pyörällä voi mainiosti ajaa myös talvella aurattuja teitä. Vaikka Tunturi Competitionin 28” ei tuonut nuoruutta takaisin, sillä ajaminen nosti hymyn huulille. Olisiko aika palata myös pehmeiden kippusarvien pariin?
