Poljimme viime kesänä Espanjan ympäri Tunturi RX700 -hybridipyörillä 7 viikossa. Matkaa kertyi yhteensä 4 030 kilometriä, josta hurjat 52 kilometriä vertikaalinousua Espanjan vuoristoisessa maastossa!
Kaikki alkoi siitä, kun Taina heitti vuotta aiemmin haasteen ilmaan Espanjan ympäripyöräilystä ilman huoltojoukkoja, ja Laura nappasi siihen kiinni siltä seisomalta. Pystyykö tavallinen kaduntallaaja hurjiinkin suorituksiin? Kyllä vain, se vain vaatii kovaa treeniä ja päättäväisyyttä.
Huolellista valmistautumista ennen matkalle lähtöä
Pitkiä pyörämatkoja emme kumpikaan olleet aikaisemmin harrastaneet, joten vuoden valmistelut ja harjoittelu yllättivät meidät molemmat rankkuudella.
Yhteistyökumppaneita metsästäessä meillä kävi mieletön onni, kun Tunturi näytti vihreää valoa. Se aukaisi ovet monille muille sponsoreille. Kun saimme Tunturi RX700 -hybridipyörät, oli se kuin joulu keskellä kesää. Pyörien huoltotyöt opimme opiskelemalla netistä ja ihanien vapaaehtoisten avustuksella.
Pari päivää ennen h-hetkeä alkoi tavaroiden pakkaus. Lähes kahden kuukauden tavarat oli saatava mahtumaan 25 litran Velo Zapit -sivulaukkuihin sekä ohjaustangon pieneen laukkuun. Jouduimme muutamaan kertaan karsimaan tavaroita ja pakkaamaan uudelleen, että saimme laukuista inhimillisen painoiset. Vain muutamat vaatekerrat lähtivät matkaan, joten päivittäinen nyrkkipyykki tuli tutuksi.
Lähdimme liikkeelle Fuengirolan kaupungintalon edestä. Meitä oli saattamassa joukko kavereita, projektiamme seuranneita ihmisiä sekä eri medioiden edustajia. Nouseminen Tunturi RX700 -pyörien selkään ja liikkeelle lähtö oli valtava helpotus. 7 viikon jälkeen Fuengirolaan saapuessamme meitä oli kaupungin talolla odottamassa jälleen ihana joukko ihmisiä ja Fuengirolan kaupungin edustajat.
Aikaisia herätyksiä, omia eväitä, nyrkkipyykkiä ja reittien suunnittelua – päivärutiinit nopeasti tutuiksi
Ensimmäisenä päivänä matkalla Tarifaan saimme huomata, ettei meillä olisi liiaksi aikaa katsella paikkoja tai ihailla maisemia. Saavuimme Tarifaan vasta pimeän tultua. Päätimme, että heräisimme aamuisin jo viideltä, niin olisimme perillä ennen päivän kuuminta aikaa.
Meille kehittyi nopeasti rytmi, joka toistui päivittäin. Aikainen herätys, aamutoimet ja pyörien selkään aamun sarastaessa. Pyöräillessä pidimme evästauon noin kahden tunnin välein. Varasimme majapaikan muutamaa tuntia ennen perille saapumista.
Lähdimme aikaisin liikkeelle, joten kirkkaan väriset ajotakit ja heijastinliivit olivat tarpeen hämärässä.
Olimme suunnitelleet, että kantaisimme mahdollisimman vähän ruokia mukana, mutta espanjalainen ruokarytmi ja siestakulttuuri sotkivat nämä suunnitelmat. Kun halusimme syödä lounasta, tarjoiltiin ravintoloissa aamupalaa. Illallinen tarjoiltiin vasta yhdeksän aikaan illasta tai jopa vielä myöhemmin. Usein kävi myös niin, että olimme kaukana ihmisasutuksesta, kun nälkä iski. Rupesimme kantamaan eväitä mukana, vaikka laukuissa ei löytynyt juurikaan ylimääräistä tilaa. Salamileivät, banaanit, pähkinät ja energiapatukat tulivat tutuiksi.
Elektrolyyttivettä sai juoda valtavia määriä. Kuumimpaan aikaan kului litra nestettä tunnissa. Alkumatkasta yritimme aina ehtiä huoltoasemille vessaan, mutta lopulta riitti pensas kuin pensas.
Iltaisin meillä olikin sitten hommaa, kun pyykkäsimme, kävimme kaupassa ostamassa eväitä ja kävimme syömässä illallisen. Sitten oli sosiaalisen median vuoro, kävimme päivän kuvat päivän kuvat läpi ja kirjoitimme tekstit.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä meidän piti suunnitella seuraavan päivän reitti. Päivien aikatauluja oli vaikea suunnitella. Karttaohjelma kertoi pyörämatkan kestävän tietyn ajan, mutta mäet, vastatuuli tai hiekkatiet pidensivät matkantekoa tunneilla. Espanjassa saman numeroinen tie saattoi olla hiekkaa tai asfalttia, joten jouduimme tarkastamaan kaikki tiet. Muutaman kerran tie muuttui käytännössä yllättäen moottoritieksikin. Päivämatkat vaihtelivat ensimmäisen päivän 146 kilometrin ja 60 kilometrin välillä.
Andalucian paahteisista maastoista pohjoisen vihreisiin metsiin ja vuoriston viileyteen
Pääsimme kokemaan pyöräillessä Espanjan monivivahteisen luonnon Andalucían auringon paahtamista maastoista aina Portugalin pohjoisrajalla sijaitseviin vihreisiin metsiin. Ne olivat paikka paikoin niin läpipääsemättömiä, että sitä luuli katselevansa viidakkoa.
Koivujen näkeminen metsissä oli sykähdyttävää. Siinä iski pienoinen kaipuu Suomen metsiin.
Baskimaassa pääsimme ihailemaan värikkäitä kalastajakyliä. Pastellin väriset kylät ja kaupungit olivat kuin suoraan postikorteista. Alueen rantaviiva oli jylhää kalliota, joihin aallot iskivät yhä uudestaan ja uudestaan.
Kaupungeissa huomasimme, että laajat ja hyvin toteutetut pyöräverkostot tekivät kaupunkien läpipyöräilyn helpoksi.
Ajoimme läpi laajojen meloniviljelmien ja peltoja riitti silmänkantamattomiin. Reittimme varrelle osuivat myös laajat kasvihuonealueet, joiden välissä seikkailimme päiviä. Ilma seisoi kasvimaiden välissä ja tiet olivat usein huonossa kunnossa.
Espanjan maisemiin ei kyllästynyt. Voi kun olisi ollut enemmän aikaa niitä ihastella.
Andaluciassa tiet kiemurtelivat vuoristoisessa maastossa. Alamäet olivat jyrkkiä, joten käsijarruja joutui pumppaamaan koko ajan.
Granadan rannikon aarteesta Almuñécarista olikin enää reilu sata kilometriä maaliin.
Näimme matkalla myös paljon kattohaikaroita ja niiden ääntely on erikoista, se kuulosti enemmänkin sukupuuttoon kuolleelta dinosaurukselta kuin linnulta. Googlettakaa ihmeessä kattohairakan ääni!
Portugalin rajalla teiden varret kuhisivat käärmeitä. Oli värikkäitä, pieniä ja isoja. Suurimmat olivat ranteen paksuisia. Käärmeiden väistely kovassa vauhdissa oli vaikeaa ja yksi käärme jäikin alle.
Ei pelkkää auringonpaistetta – voittajina kotiin viileistä sateista, helteistä ja hiekkamyrskyistä huolimatta
Ennen matkan alkua meille ei ollut tullut mieleenkään, että kesäisessä Espanjassa joutuisimme kärsimään sateista ja kylmästä. Lämpötila vaihteli pyöräreissun aikana yli neljänkymmen asteen helteistä viileään kahdeksaan asteeseen. Pohjoisessa meitä tervehti kylmin säärintama kahteenkymmeneen vuoteen. Ajoimme viikon vesisateessa sormet kohmeessa kesäisissä Pearl Izumin ajovaatteissa ja varpaat jäässä Shimanon ajokengät litimärkinä. Iltaisin kuivattelimme kenkiä hiustenkuivaajalla ja vitsailimme, että ajolaseihin pitäisi kehitellä pyyhkimet. Tämän viikon aikana mieliala laski selkeästi, mutta joka kerta kun aurinko pilkahti pilven takaa, olimme yhtä hymyä.
Katso videot vaihtelevista sääoloista täältä.
Majapaikoissa halpa hinta ja Wi-Fi valttia
Budjettimme oli tiukka ja suurimman osan siitä haukkasi majoitus. Kriteereinä meillä oli halpa hinta ja Wi-Fi. Nopeasti huomasimme, että tähtiluokitus ei kertonut majapaikasta mitään. Yhden tähden hotelli saattoi olla parempi kuin kolmen tähden. Luvattu langaton verkko oli monesti vain kauniita sanoja esitteessä.
Majoituimme matkalla mitä mielenkiintoisemmissa paikoissa. Eräässä paikassa kuljimme huoneeseen pesulan ja siivouskomeron läpi. Majoituimme myös yksityisihmisen kotiin, jonka yläkerta oli majoituskäytössä.
Yövyimme surffaushotellissa, jonka pihalla roikkui märkäpukuja kuivumassa.
Oletko nähnyt Hohto kauhuelokuvan? Me olimme ja nyt myös olemme majoittuneet sellaisessa. Hotelli oli vanha hiilitehdas. Olimme aivan varmoja, että törmäämme käytävässä kaksoistyttöihin jotka pyytävät leikkimään. Ympärillä olevien tehtaiden savupiiput sylkivät tulta.
Majoituimme myös pyhiinvaeltajien albergueissa. Kerran pääsimme nauttimaan yhteisillallisen muiden vaeltajien kanssa. Oli ihana kuunnella heidän tarinoitaan ja jakaa omiamme.
Tainan ja Lauran pyöräily Espanjan ympäri kesti 7 viikkoa.
Matkakumppanina laadukkaat Tunturi RX700 -hybridit
Tunturi RX700 -pyörät kestivät matkassamme hyvin. Käytimme niitä matkan aikana muutaman kerran huollossa. Aínsassa Pyreneiden vuoristossa pyöristä kiristettiin kaikki ruuvit, säädettiin vaihteet ja vaihdettiin takajarrupalat. Huoltomies kehui vuolaasti Tunturi RX700 -pyöriämme. Olimme saaneet kestävät pyörät matkallemme, ja siitä olimme hänen kanssa samaa mieltä.